Tarina maailman parhaista fish & chipseistä

Aloitin viimeisimmässä tekstissäni Lontoon ja Oxfordin reissuni kohokohtien approvamisen ja ajattelin jatkaa vielä vähän, vaikka aikaa onkin jo vierähtänyt ja aihe meneekin ihan uusille aluevaltauksille blogin historiassa. Ruoka nyt kuitenkin sattuu olemaan maailman tärkein asia.

Tarinani kertoo tällä kertaa reissumme viimeisestä illasta. Lentomme oli lähdössä aikaisin seuraavana aamuna, joten olimme päättäneet mennä yöksi lentokentän lähellä olevaan pieneen hotelliin. Matkustimme sunnuntai-iltana junalla Lontoosta Elsenhamiin, jossa yöpaikkamme sijaitsi. Kun pääsimme perille, oli jo aivan pimeää ja maa oli märkää sateen jäljiltä. Asema oli hyvin pieni ja se näytti erehdyttävästi Jämsän rautatieasemalta. Kaikkialla oli hiljaista ja pimeää ja minä ja matkaseurueeni pohdimme kuinka oikein löydämme majapaikkaamme. Mukana meillä oli vain pienen pieni ja suttuinen tulostettu kartta, jossa ei ollut edes teiden nimiä, ja luonnollisestikaan kumpikaan meistä ei omista älypuhelinta. Hetken seisottuamme risteyksessä ja arvottuamme oikeaa suuntaa paikalle tuli pari muutakin turistia, jotka olivat samalla agendalla kuin me. He olivat kuitenkin hieman paremmin varustautuneita älypuhelimineen, joten lähdimme kaikki yhdessä suunnistamaan kohti Elsenhamin keskustaa. Elsenhamin keskusta käsitti yhden ruokakaupan ja intialaisen take away – ravintolan, joka ei ollut edes auki. Kaikkialla ympärillä oli vain omakotitaloja ja yhtään ihmistä ei näkynyt missään. Ohitimme olemattoman keskustan ja hetken kuljettuamme pimeän naapurustonläpi löysimme lopulta majapaikkamme, joka näytti epäilyttävästi jonkun kodilta. Koputimme ovelle ja avaamaan tuli vanha mies, joka toivotti meidät tervetulleiksi hotelli Avaloniin.

Tässä vaiheessa nälkä alkoi olla jo jäätävä ja päätimme matkaseurani kanssa, että viimeiset fish & chipsit on vielä saatava ennen kotiin paluuta.  Kysyimme majapaikkamme isännältä, että mistä löytäisimme pubin, josta saisimme vielä ruokaa. Miehen vastaus ei ollut mitenkään kovin rohkaiseva: Hän totesi, että kylässä on kyllä pubi, mutta sinne oli jonkin matkaa, ja sen aukiolosta tai varsinkaan ruuan tarjoilusta niin myöhään sunnuntai-iltana ei ollut takeita. Epätoivoisina päätimme varoituksista huolimatta matkaseurani kanssa lähteä koettamaan onneamme. Heitimme matkatavaramme kukkakuosisilla tekstiileillä täytettyyn huoneeseemme ja lähdimme kävelemään takaisin Elsenhamin keskustaan, jossa poikkesimme ruokakauppaan kysymään oikeaa tietä pubiin. Kassalla oli samaan aikaan vanhahko mies työvaatteissaan ostoksilla ja kysyessämme henkilökunnalta tietä saimmekin vastauksen tuolta asiakkaalta hyvin pitkällisen selostuksen kanssa. Mies puhui niin vahvasti murtaen, että puolet saamistamme ohjeista meni täysin yli ymmärryksen. Kiitimme kuitenkin kauniisti ja jatkoimme eteenpäin. Jo lyhyen matkan päässä huomasimme etsimämme.

Pubi osoittautui sekin olevan hyvin paljon tavallista omakotia muistuttavassa rakennuksessa. Sisältä näkyi toivoa antavaa valoa, mutta muuten paikka oli huolestuttavan hiljainen. Ovi oli auki, joten astuimme sisään pubiin, jossa kaikkien paikalla olijoiden päät kääntyivät katsomaan meitä. Sisällä oli kourallinen ihmisiä, jotka olivat ilmeisesti kaikki sukua keskenään ja todennäköisesti enemmän tai vähemmän töissä pubissa. Pari miestä heitti tikkaa, tiskillä istui kaksi naista juomassa olutta ja tiskin takana oli vanha mies joka joi enemmän itse kuin tarjoili muille. Menimme tiskille ja kysyimme epätoivoisina, että vieläkö meille mahdollisesti tarjoiltaisiin ruokaa. Vanha mies tiskin takana sanoi ensin hyvin epäselvästi, että keittiö oli kiinni, mutta kääntyi sitten toisen tikanheittäjän puoleen ja kysyi voisivatko he vielä tehdä jotain. Tikanheittäjä vastasi, että kyllähän hän voisi vielä fish & chipsit paistella, jos kelpaa. Kyllä meille kelpasi, ja voin kertoa, että ne olivat maailman parhaat fish & chipsit.

Suosittelen lämpimästi matkustamista Englantiin ja vierailua natiivien keskuuteen seuduille, joissa ihmisten puheesta on mahdotonta saada selvää ja nälkäisille matkalaisille tarjoillaan aina ruokaa.