Mun elämään tuli viime syksynä Netflix. Ja onhan se hirveän kiva ja kätevä. Hyvin saa sen kortilla olevan vapaa-aikansa käytettyä, laittamalla vaan aivot narikkaan ja katselemalla jotain aivotonta komediaa tai vaikka murhaajajahtia Tanskan ja Ruotsin välillä.
Mutta.
Miksi musta melkein joka kerta tuntuu kuin sarjojen katseluun käytetty aika menisi hukkaan?
Tätä sama tunneta ei koskaan tule kun oon hyvän tovin lukenut jotain kirjaa. Päinvastoin, olo on kirjanlukemisen jälkeen rentoutunut ja parhaassa tapauksessa mieli on sopivasti tyhjä. Eikä koskaan tunnu siltä kuin lukemiseen käytetty aika olisi mennyt jotenkin hukkaan. Pikemminkin saattaa tehdä mieli henkisesti taputella vähän itseään olalle onnistuneen ajanviettovalinnan johdosta. Johtuuko tämä jostain opitusta ajattelutavasta? Onko se kulttuurisidonnaista? Juontaako juurensa lapsuudesta?
Näitä mä oon tänään miettinyt.
