Tämän John Le Carrén kirjan takakannessa lukee, että Uskollinen puutarhuri on kirja kauheista rikoksista ja suuresta rakkaudesta. Tämän minäkin voin allekirjoittaa. En kuitenkaan normaalisti tarttuisi kirjaan jonka takakannessa hehkutetaan suurta R:ää, mutta koska olin aikoinani katsonut kirjasta tehdyn elokuvan Ralph Fiennesin vuoksi (ja pitänyt siitä) uskalsin tarttua tähän. Toinen innoittaja oli Le Carré, josta olin kuullut epämääräisiä kehuja siellä sun täällä. Palatakseni kuitenkin asiaan: ei tarvinnut katua tämän kirjan lukemista.
Kirjan tarina sijoittuu aluksi Keniaan, missä Britannian Nairobin-lähetystön virkailijan vaimo murhataan raa'asti keskellä erämaata ja hänen seuralaisensa on kadonnut. Vaimo, Tessa Quayle, on omistanut elämänsä heikkojen auttamiseen, joten suru-uutinen saa monet suunniltaan. Juuri leskeytynyt Justin Quayle ei kuitenkaan usko hänelle hyssytellen tarjottuja selityksiä, vaan tekee omat johtopäätöksensä. Muiden silmissä hiukan raukka Justin lähtee selvittämään vaimonsa jälkeen jättämiä vihjeitä ja pikkuhiljaa selviää, että kyse ei ole randomista väkivallanteosta, eikä Justin ollenkaan raukka. Kyseessä on kansainvälinen salaliitto joka vie Justinin moneen maahan ennen kuin hän päätyy takaisin Afrikkaan, missä tiukkaakin tiukemmin varjellut salaisuudet vihdoin alkavat valjeta.
Inhimillisten kärsimysten lisäksi kirja kertoo vakuuttavasti ja taitavasti nykyisestä kolonialismista, joka ei ole kadonnut mihinkään vaan on lähinnä muuttanut muotoaan. Länsimaiset yritykset pitävät muun muassa Afrikan maita hiekkalaatikkonaan toteuttaessaan kapitalismin ihanteitaan maailmassa, missä raha tarkoittaa kaikkea ja ihmishenki on niin kovin halpa. Kirjan lopuksi kirjailija loppusanoissaan erikseen mainitsee miten kirjan tapahtumilla ei ole linkkiä tosielämän tai oikeiden yritysten välillä, mutta minä voin vaikka laittaa pääni pantiksi että kirjassa kuvattuja tapahtumia on olemassa surullisen paljon.
Le Carrén tapa kirjoittaa on hengästyttävän moniulotteinen. Lukiessa tuntui monesti siltä kuin katselisi elokuvaa, sillä kaikkitietävä kertoja kertoi tapahtumat niin elävästi ja vivahteikkaasti. Kirjan hahmot olivat Ihmisiä, puhuivat hyvin spontaanisti, välillä jopa hieman tajunnanvirtamaisesti mikä lisäsi realismin tuntua. Le Carré ei siis päästä lukijaansa helpolla, vaan suorastaan vaatii keskittymistä. Mietin koko kirjan ajan sitä, miten vaikuttava se varmasti on alkuperäiskielellään englanniksi. Haluankin nyt ehdottomasti lukea lisää Le Carrén kirjoja (esimerkiksi hyvin tunnetun Panaman räätälin), joten pitääpä etsiä niitä käsiin englanniksi seuraavaksi.
Musiikkisuositus: Rage Against the Machine - Killing in the Name
Minäkin olen joskus muinoin katsellut Uskollisen puutarhurin ja muistelen tykänneeni siitä myös. Täytyy ehdottomasti pistää tämä lukulistalle.
VastaaPoista