The Lion King

Kävin jokin aika sitten Lontoossa ja yksi reissun kohokohdista oli ehdottomasti Leijonakuningas musikaali, jonka kävin katsomassa Lyceum teatterissa. Musikaali on ilmeisesti pyörinyt Lyceum teatterissa jo neljätoista vuotta, enkä yhtään ihmettele miksi, sillä se oli aivan loistava. Voisin mennä katsomaan tämän musikaalin uudestaan ihan koska vain.

Disneyn elokuvassakin lempikohtani on aina ollut heti ensimmäinen kohtaus, jossa aurinko nousee ja eläimet kokoontuvat Jylhäkalliolle Circle of Lifen soidessa taustalla. Myös musikaaliversio alkoi samoin ja se sai kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Eläimet vaelsivat lavalle yksitellen katsomon läpi ja antoivat katsojalle aikaa ihailla näyttelijöiden muodonmuutosta ihmisistä eläimiksi. Musikaalin puvustus oli aivan mieletöntä. Siinä ei todellakaan ollut menty sieltä mistä aita on matalin. Puvut jäljittelivät onnistuneesti eri eläimiä ja pukujen sisällä olevat ihmiset viimeistelivät illuusion liikkumalla kuin eläimet. Lempi eläimiäni olivat ehdottomasti kirahvit, joiden näyttelijät omasivat aivan uskomattoman tasapainon.

Alla olevasta videosta saa hieman käsitystä tuon ensimmäisen kohtauksen mahtavuudesta.

Musikaali oli hyvin pitkälle samanlainen kuin elokuvakin, joten suuria yllätyksiä käsikirjoituksessa ei ollut. Musikaaliin oli kuitenkin lisätty joitakin ylimääräisiä kohtauksia ja lauluja. Musikaalin parasta antia olikin puvustuksen lisäksi upea lavastus, jonka kekselijäisyydelle ja upeudelle ei löydy tarpeeksi hyviä sanoja. Jotkut asiat oli toteutettu yksinkertaisesti, kuten savannin tuulessa huojuva ruoho, joka muodostui jonossa kulkevien näyttelijöiden päihin kiinnitetyillä ruohotupsuista. Toisissa kohtauksissa taas oli rakennettu aivan uskomattomia lavasteita, jotka ilmestyivät lavalle kun tyhjästä.

Näyttelijöiden suorituksiakaan ei voi kuin kehua. Jopa lapsinäyttelijät, jotka esittivät Simbaa ja Nalaa pentuina osasivat todella hyvin asiansa. Suosikkini taisi kuitenkin olla Skar, jonka näyttelijän ääni sopi hahmolle loistavasti. Ainut hahmo, jonka toteutuksesta en niin paljoa pitänyt oli Timon. Jotenkin tuntui, että Timon ei oikein kuulunut joukkoon: muut eläimet nimittäin näyttivät hyvin paljon aidoilta eläimiltä, mutta Timon ja Bumba näyttivät korostetun paljon elokuvan piirroshahmoilta. Erityisesti minua häiritsi se, että Timon oli samankokoinen kuin Bumba, eikä pienikokoinen ja ketterä niin kuin mangustin kuuluisi olla.

Loppuun vielä bonuksena musikaalin traileri, koska minä nyt vain satun rakastamaan trailereita.

Tarvitseeko enempää sanoa? Mikäli käyt Lontoossa, käy katsomassa Leijonakuningas.