Viimeaikojen teema on näköjään ollut ”kirjoja, joiden
luulisi tulleen luetuksi jo vuosia sitten”. Ensin Fight Club, jota en ollut
lukenut, vaikka yksi suosikkielokuvistani on tehty kyseisestä kirjasta, ja nyt Baby
Jane (2005), jonka on kirjoittanut jo hyväksi todettu Sofi Oksanen. En
todellakaan tiedä miksi Baby Jane tarttui käteeni vasta nyt, sillä se oli hyvä
kuten muutkin lukemani Oksasen kirjat. Baby Jane tuntui kuitenkin jotenkin
ytimekkäämmältä kuin Stalinin Lehmät tai Puhdistus. Kirja onkin melko lyhyt ja
siinä ei turhia jaaritella vaan keskitytään hyvin tiukasti kertomaan Pikin ja
minäkertojan tarinaa. Tekstin tyyli on kuitenkin hyvin tunnistettavaa Sofi
Oksasta rikottuine aikajänteineen kaikkineen. Aihepiirikin on rankkuudessaan
ehtaa Oksasta. Baby Jane nimittäin kertoo mielenterveysongelmista ja niiden
hoidosta 1990-luvulla. Vankiloita on monenlaisia. Piki on vanki omassa
kodissaan, omassa päässään. Kertoja taas ei pääse irti Pikistä.
Mä oon lukenut tämän kirjan joskus vuosia sitten, pitäisikin lukea uudestaan...
VastaaPoista